Piilossa,turvassa sanojen takana.

24.5.2017 Uuden edessä Tämä tunne, jaksan taas katsoa kauas, haistaa tuulen,kestää mustan sateen. Varovainen,varovasti,varoen kätken kaiken syvälle sydänmeeni. En huutaa,en kuiskata,en ajatella, en hengittää uskalla. Joku tulee kuitenkin taas särkee hennon heijastuksen, repii riekaleiksi kuvasi hämyn, armoton julma tuuli vie sinut minulta pois. Tekee sinusta kaukaisen saaren tyrskyjen takana, ruusun keskelle tuhatokaista ketoa. Vedän syvään henkeä,huokaisen pahan pois. Suljen & avaan silmäni,enkä enää muista! Tyynyni kyynelistä märkä, käännän vihaisena elämälle toisenkin posken ja oletkin siinä ihan liki, kuulen uniesi äänet,satakieli laulaa. Niskasi helmeilee hikeä,maistan sinua varoen. Nukahtaa lupaan, herätä lupaan aina lähellä sinua. - Keskiviikkona 24.5. klo 01.00 - " kirjoitettu sydän täysin varmana että sinusta taistelen ! "

Olen ollut niin kiinni Facebook-maailmassa. Tämä aikanaan tosi rakas ystävä on unohtunut ihan kokonaan. Elämä on muutenkin ollut aika nujertavaa. Paluu kaukaa, takaisin kotiin...! Sohvalla löysässä solmussa, perunana pötköllään,säkkinä selällään, peukalo tekee ihan kaiken turhan työn. Gregoriaaninen kirkkolaulu näprää puutunutta pollaa, jo kolmatta tuntia munkit panee että,loi-loi-loi. Ihmisten ilmoille pitäisi lentää, Käsivarsiin kasvattaa sulista juhlavat siivet. Ajatuksia päässä tasan yksi lyijyisen raskas. Pöyhittävä päätä raavittava tyhjää kalloa sammaleisin sormin, Baaritiskistä tikkuja kynsien alle, paeta tuoppijuomaa niellen väärään paikkaan väärällä planeetalla. Olisinpa Hynynen,se karvaisempi? Niin joku tosi tisukas neito varmasti tykkäisi tästä äijämäisestä ähinästäni. rakastaisi ihan märkänä arinpurrin angstia hurjan hitosti, kihertäen tosi taiteena pitäisi harmaiden hiuksien kahinaa, ihastuksesta ihan päästäisi vikisevää ääntä. Oonpa vaan tämmön...

15.6.2017 Ensimmäinen ja Viimeinen kerta Nöyräksi opettaa taas elämä, kivittää sielua taas sirpaleiksi & siruiksi. Onni on,että kerran rikottua ei saa enää rikkinäisemmäksi. Anteeksipyytää pienenä ihmisenä tässä yritän kaikkien näiden ihmettelevien silmien nähden, hävetä suoraa selkääni, aitoa hätääni en osaa. En tiedä miksi teen sen näin, hiukan naurettavalla hömelöllä tavalla. En vaan halua menettää arvokkainta, mitä minulla on koskaan ollut, sinua rakasta siellä kaukana Kirjoitetut sanat eivät oikein enää riitä. Ei auta tässä tilanteessa ne sadat luetut kirjat, ei eletty elämä,ei kauas mennyt maailma, ei tuhannet kirjoitetut runoni melankoliset, ei auta PikkuPrinssin ajatus lapsenviisas . Parempi olisi olla ihan hiljaa, ajattelematon suu sulkea, antaa vaan olla ja mennä pois, sukeltaa sumuun,rynnätä sateeseen. Helppoa olisi taas tehdä niin, kadota,etsiä suorin tie pois, mutta ei nyt,ei enää,ei koskaan. En koskaan ennen ole halunnut taistella, ...

22.6.2017 Sateessa kesken unien Heräsin sateen ropinaan. 6.27 on harmaan kellon aika. Ei yhtään millään juuri nyt ole mitään väliä, jos menetin sinut,rikoin meidät. Särjin yhteisen unelman, kodista ja kasvimaasta. Syvä uni toisen lämmössä, herääminen kuumana ihan liki, olin niin totta,täynnä onnea. Kaikkea hyvää meillä oli niin paljon. 7.00 on kellon aika harmaa. Sade ropisee ja minä rakastan sinua - 22.6.2017 -

31.7.2017 Sydän karrella II Ensimmäistä kertaa elämässäni pelkään kuollakseni kirjaimia, näitä sanoja,ajatuksiani,tunteitani tässä ja nyt. Pelkään sitä miten sinä nämä luet,mitä näet niiden takana? Totuudelle en voi mitään,tapahtunutta en saa tapahtumattomaksi. En kadu, en tunne turhaa tuskaa, en katso taaksepäin. En usko anteeksiantoon. Uskon uusiin mahdollisuuksiin, läheisyyteen ja sanoihin,mitä ei koskaan sanota ääneen! Hiljaisuus peittää kylmällä harsollaan alleen kipeät hetket, typerät teot ja ihan kaikki sappiset sanat. Sydäntä pitää uskaltaa kuunnella, rohkeana elää uusia alkuja ja katsoa auringonnousuja aina parempaa huomista toivoen. Toista kertaa elämässäni Minä rakastuin oikeasti ja täysin ihan tahtomattani! En vieläkään ymmärrä mitä tapahtui? Ei kenenkään käsi ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin Sinun lämmin kätesi kädessäni. Ei kenenkään läheisyys ole koskaan tuntunut niin hyvältä kuin pehmeä selkäsi vatsaani vasten. Ei kenenkään kanssa rak...

3.8.2017 Sydän karrella - tekosyitä ja muita syitä Haluaisin olla kuin tuo suihkulähde tuossa kuvassa yllä. Tehdä vaan jotain turhantuntuista kesäiset päivät, olla kauniina väripärskeenä kuumat yöt. Kuuntelen onttoa huminaa korvieni välissä. Yksittäiset ajatukset juoksee karkuun toisiaan. Onko tässä mitään mieltä, kysyy näkymätön ääni jossain pimeydessä. Kaduttaa hetken mielijohde, tekstiviesti joskus toukukuussa. Katselin ihaillen valokuvaa, muistelin hartaana menneitä, ja en voinut itselleni yhtään mitään. Lähikatu on tyhjä, katuvalot heijastuu märästä. Liikenteen ääniä kuuluu jostain kaukaa. Ryntään ikkunaan vain nähdäkseni jotain, mutta mitään en koskaan näe. Varjo vain juoksee minua pakoon yössä. Perkele minua periaatteen miestä. Meninkin pelaamaan viimeisen korttini pakasta, tuhlaamaan mahdollisuuden elämään. Tehtyä ei saa tekemättömäsi, sääli on sairautta ja ... paljon muuta elämänmakuista syvällistä paskaa. So what,but what if...? ...silti jos ...