Muistan aina
Muistan aina
"Hetken kuluttua Pasila"
sanoi ääni jossain kaukaa.
Katsoin kännykkää,
"Vielä vartti"
Korjasin asentoa,
kuuntelin fiilistäni odottavaa.
Mieleen tuli lapsuuden joulut.
Miten odottaminen oli silloin ihan kamalaa.
Muistan aina,
kun näin sinut kaukana takaa ihmismassan.
Olit kaunis,paljon kauniimpi kuin odotin.
Tuohon naiseen halusin tutustua koko sydämmelläni ihan heti.
Muistan aina,
kun sinua ensikertaa halasin.
Säikähdin kun jouduin nielemään onnesta hakkaavan sydänmeni.
Tuoksuit hyvälle,naiselle,pitkälle päivälle ja hiukkasen hielle.
Muistan aina,
kun yöstä ei tullut loppua.
Muistan ihosi liekkisen lämmön,
hengityksesi melkein höyrysi kiihkeänkuuman yön hämärässä.
Tuhat pientä maanjäristystä värisytti alastonta sinua.
Ihailin ihosi kaunista kosteaa kuparia,
prinsessaani joka lepäsi siinä ihan minua liki.
Muistan aina,
kun annoin sinulle sydämestäni vihoviimeisen palasen,
järkeni kirkui kauhuissaan tuolla luopumisen ihanalla hetkellä.
Kiinnyin niin sinuun,isoksi osaksi elämääni sinut halusin.
Hyvältä,omalta tunnuit,ehkä jopa uskallan rakastua sinuun,
sitten joskus...?...Ihanaa aikaa,tulevaa niin odotin.
....
Kolmesti olen astunut nuoralle,
antanut isojen tunteiden viedä kuin hölmöä,
itseni olen ihmiselle,kauniille antanut,
rakastunutkin kai olen ainakin kerran,
ihastunut kahteen kertaan.
Tämän meidän tarinan jälkeen minulla ei ole enää,mistä antaa!
Ei ole mitään halua,ei ole kaipuuta,ei turhaan ikävää
Ei ole poltetta,ei ole paloa enää etsiä onnea,ei ihmistä,
poistui mahdollisuus kokea rakkaus elämästäni ovet paukkuen.
....
Muistan aina.
kun vettä tihuutti hyvin hiljaa,
heitti lasieni päälle harmaan hunnun.
Hiukan säikähdin kun kiskot alkoivat laulaa joutsenlauluaan.
Pala kurkussa nostin katseeni ylös,
taivas oli kaunis,apean siniharmaa.
Muistoihin kuvasin mieleni,
kameralla tallensin onnen loppuhetken.
Muistan aina,
kun juna kurkkasi metsän takaa ja pysähtyi
Yllättäen ovi sattui ihan kohdalle.
Katsoin kännykkää,"11.02".
Mieleni oli täynnä tyhjää.
Jokin minussa kuoli astuessani junaan.
Muistan aina,
tuon viimeisen helteisen iltapäivän,
ihan jokaisen askeleeni suuressa kaupungissa.
Katselin,kuuntelin elämää ympärilläni,
kuhina poltti tulimuurahaisina ihoni alla.
Nähnyt en,kuullut en mitään,niin ainakin luulen.
Yhtään ajatustani tuosta kuumasta päivästä en enää löydä,
... olin pelkkä miehenkuori.
....
Kerran vielä sinut mielelläni kohtaisin,
viettäisin kanssasi illan, yön ja aamunkin.
Kunnolla hyvästi haluaisin jättää,
halata haluaisin sinua,ottaa muistiin lämpösi ja tuoksusi.
Ikävöinyt en ole koskaan näin ketään,
ihanan mukavan raastava on tunne sisällä.
Tälläkin tarinalla voisi olla onnellinen loppu :)
"Hetken kuluttua Pasila"
sanoi ääni jossain kaukaa.
Katsoin kännykkää,
"Vielä vartti"
Korjasin asentoa,
kuuntelin fiilistäni odottavaa.
Mieleen tuli lapsuuden joulut.
Miten odottaminen oli silloin ihan kamalaa.
Muistan aina,
kun näin sinut kaukana takaa ihmismassan.
Olit kaunis,paljon kauniimpi kuin odotin.
Tuohon naiseen halusin tutustua koko sydämmelläni ihan heti.
Muistan aina,
kun sinua ensikertaa halasin.
Säikähdin kun jouduin nielemään onnesta hakkaavan sydänmeni.
Tuoksuit hyvälle,naiselle,pitkälle päivälle ja hiukkasen hielle.
Muistan aina,
kun yöstä ei tullut loppua.
Muistan ihosi liekkisen lämmön,
hengityksesi melkein höyrysi kiihkeänkuuman yön hämärässä.
Tuhat pientä maanjäristystä värisytti alastonta sinua.
Ihailin ihosi kaunista kosteaa kuparia,
prinsessaani joka lepäsi siinä ihan minua liki.
Muistan aina,
kun annoin sinulle sydämestäni vihoviimeisen palasen,
järkeni kirkui kauhuissaan tuolla luopumisen ihanalla hetkellä.
Kiinnyin niin sinuun,isoksi osaksi elämääni sinut halusin.
Hyvältä,omalta tunnuit,ehkä jopa uskallan rakastua sinuun,
sitten joskus...?...Ihanaa aikaa,tulevaa niin odotin.
....
Kolmesti olen astunut nuoralle,
antanut isojen tunteiden viedä kuin hölmöä,
itseni olen ihmiselle,kauniille antanut,
rakastunutkin kai olen ainakin kerran,
ihastunut kahteen kertaan.
Tämän meidän tarinan jälkeen minulla ei ole enää,mistä antaa!
Ei ole mitään halua,ei ole kaipuuta,ei turhaan ikävää
Ei ole poltetta,ei ole paloa enää etsiä onnea,ei ihmistä,
poistui mahdollisuus kokea rakkaus elämästäni ovet paukkuen.
....
Muistan aina.
kun vettä tihuutti hyvin hiljaa,
heitti lasieni päälle harmaan hunnun.
Hiukan säikähdin kun kiskot alkoivat laulaa joutsenlauluaan.
Pala kurkussa nostin katseeni ylös,
taivas oli kaunis,apean siniharmaa.
Muistoihin kuvasin mieleni,
kameralla tallensin onnen loppuhetken.
Muistan aina,
kun juna kurkkasi metsän takaa ja pysähtyi
Yllättäen ovi sattui ihan kohdalle.
Katsoin kännykkää,"11.02".
Mieleni oli täynnä tyhjää.
Jokin minussa kuoli astuessani junaan.
Muistan aina,
tuon viimeisen helteisen iltapäivän,
ihan jokaisen askeleeni suuressa kaupungissa.
Katselin,kuuntelin elämää ympärilläni,
kuhina poltti tulimuurahaisina ihoni alla.
Nähnyt en,kuullut en mitään,niin ainakin luulen.
Yhtään ajatustani tuosta kuumasta päivästä en enää löydä,
... olin pelkkä miehenkuori.
....
Kerran vielä sinut mielelläni kohtaisin,
viettäisin kanssasi illan, yön ja aamunkin.
Kunnolla hyvästi haluaisin jättää,
halata haluaisin sinua,ottaa muistiin lämpösi ja tuoksusi.
Ikävöinyt en ole koskaan näin ketään,
ihanan mukavan raastava on tunne sisällä.
Tälläkin tarinalla voisi olla onnellinen loppu :)
Kommentit
Lähetä kommentti